26.07.2006

Herätys 03:30. Aamulla huonon (olemattoman) yöunen jälkeen klo 04:30 matkaan kohti Puuppolaa, jossa siirrettiin kamat Mikan autoon ja lähdettiin melki saman tien ajamaan... edes unta raudun perhokalastuksesta en yöllä ollut nähnyt....

Pellossa päästiin pihvin makuun, häränfilettä kermakastikkeella ja lohkoperunoilla, 26€ ison kaljan kera. Pajalantietä eteenpäin, pienet tirsat, noin puolen tunnin arvoiset, matkan varrella, ja tasan tuntia ennen lentoa oltiin perillä. Paketit kuulemma painoivat 235 kg... huhheijaa! 3 isoa kassia ja yks reppu... tais mittatytölle tulla kämmi... 

Reissua tilatessa sovittiin, että vesi- ja säätilanteesta riippuen lennettäisiin Leavasjoelle tai Välijoelle, hinnan ollessa sama molemmille joille. Mikan kanssa oltiin jo kuitenkin päätetty että mennään Kärkijärven rantaan ja perustetaan siihen perusleiri ja sinkoillaan siitä itään ja länteen. Lentomimmi sanoi heti että Leavasjoelle ei kannata mennä, vesi on matalalla. Sanoin suoraan typylle, että Kärkijärvi, tack och adjö.

13,5 minuutin lento ja perillä ollaan. No prkl! 2 telttaa laskuojan toisella puolella! Toivottavasti ovat rinkkasakkia, niitä ei tartte kauaa katsoa...

Telttakylä pystyyn ja nyppylälle kyyläämään. Hienoinen tuulen vire, Kärkijärven vesi pienillä laineilla... Telttakyläläiset, ruåtsalaispojat, pervåmiehiä, olivatkin lauantaina tulleet ja lauantaina lähtevät. Ei kuulemma kalaa oo tullut, tuikit vähissä ja kalat missä lienevätkin -- lörpöteltiin niitä ja näitä, ja kohta päätettiin siirtyä teltoille ja asiaan eli parit näkäräiset... ensin kuitenkin kahvia ja näkkäriä, sitten kahvia ja kermaksi Strohia.

Oli tarkoitus mennä kuorsaamaan mutta näkemäni tuikki naapurilammikossa sai meidät yhteismielin suuntaamaan lutakon reunalle. Nukkua kerkee haudassa, nyt ollaan kalassa.

Sielläpä pienet raudut ja jokunen ilmeisen isompikin napsivat ötököitä pinnasta. Arkoja olivat -- jos perho lensi ja laskeutui niiden päälle niin kaikkos-vaihde päällä sinkosivat suuntiin a, b ja c. Pieniä olivat, joten siirryttiin lopulta näkäräisille telttakylään.

Tyyntä ja pilvetöntä.. mutta tullapa sadetta yläjuoksulle, sillä sais kalat liikkeelle. Keskiyön nurkilla väsymys iski...

Herätys 08:10. Aamupuuro naamariin. Astianpesulle puronsuulle mennessäni Svenssonit siinä jo punnitsivat 1.2 kg rautua. Puronsuun kuopassa oli parikymmentä rautua, paikallaan kuin halkovajan halot. Akvaarioksi se paikka kuitenkin nimettiin. Päätettiin lähteä Välijoelle, paremmalle halkovajalle. Tallustettiin helppokulkuista nummea kohti halkovajaa, pari ikävää korkeaa pajukkoa piti ohittaa.

Navigoidessa kannattaa seurata porojen polkuja, pääsee yleensä helpommalla. "Kyllä poro tietää". Yksi mukavan kokoinen rautu kruisaili rantaa pitkin... heitin sen eteen pinturin... SLURPS! Ja siimaa soljuu.... ovat kuin Lapin taimenenpennut, ulapalle heti kun jännäkakka housuun solahtaa.

Rautu on siiman päässä

Tunturirautu 42 cm

42-senttinen rautu, pelinaukaisugraavikala. Eilinen vesi oli 9 asteista, sanoivat Svenssonit naapurista. Siinä kyyläiltiin lisää tuikkeja, ja tulihan niitä. Eräs isopäinen köllikkä nousi syönnille, nosti koko päänsä veden pinnan yläpuolelle kuin sukellusvene ja tuli lopulta Mikan nenän eteen, ja huusin Mikalle, - "Nyt on iso siinä sun kuonos eessä!". Mika viskasi perhon oikeaan paikkaan, mutta köllikkä kääntyi metri ennen perhoa ja tarttui todellisen kalamiehen perhoon ensi heitolla. Savurautupaistirautu, 1,605g, 56 cm.

Suurrautu kiemurtelee

Rautu 56 cm

Mika tokaisi, "Moraalisesti se oli jo minun koukussa". En malttanut olla vastaamatta, "Kyllä rautu todellisen kalamiehen tuntee".

Kalasteltiin aikamme alueella, koukutin vanhan leiripaikan kosken alta kaksi nelikymppistä pinturilla, väänsivät vapaa mutkalle kuin isommatkin möröt.

Mikäpäs täällä on kaikessa rauhassa kalastella

Välijoen laakso on kuvankaunis

Ja toisellakin reunalla on pikku mäki

Edellisreissun telttapaikka

Ei siellä siiman päässä mitään ole vaikka niin voisi luulla...

Palasimme telttakylään. Uusi teltta ilmestynyt kolmenkymmenen metrin päähän. Mitä vit*tua?? Onks tää joku hemmetin Rostojärvi?? Olivat kopteriretkeläisiä, Välijoelle laskeutuivat - eivät saaneet sieltä kalaa, menivät Leavasjoelle - liian vähän vettä, palasivat Kärkijärven kautta huomisaamuksi Välijoelle, kopterikyydille... turha reissu pojille, ei kalan kalaa... Piti hieman pönöttää pojille köllikkäraudun kanssa, ihan vaan kateutta kehittääkseen... Paistettua rautua ja kalan kanssa valkoviiniä. Parempaa kalamiähen sapuskaa saa hakea. Rantakalakaan ei tälle pärjää.

Rautu sopii parhaiten paistinpannulle

Paistetun raudun kanssa juodaan valkoviiniä

Pestiin pelit ja pensselit ja lähdettiin kierrokselle, eli kyyläämään lähilampareiden tuikkirytmiä. Tuuli itä-etelästä. Päästiin Kärkijärven eteläpuoliselle lampareelle, jossa oli hiljaista. Siirryttiin Kärkijärven puolelle, jossa oli hiljaista. No, jokunen tuikki, muttei sen suurempia. Päädyttiin lopulta kiertämään koko lutakko, kuulemaan akvaarion reunoilla patsastelevilta Svenssoneilta että ojan loppuliu'ussa ja koko ranta-alueella oli hyvät hätsingit. Muddler Minnow #4 oli kova sana. Yltä päältä rasvattuna... Isoja ovat Lapin vesiperhoset...

Illan päätteeksi söimme savurautua ja kalan kanssa joimme tietysti valkoviiniä.

Raudun järvikalastus on leppoisaa hommaa

Savurautu odottaa pussissa