Etusivu 
Reissuraportit Perhoraportit Drömdalen - Perho vastaan Viehe - Loppukommentit
Reissuraportit Perhoraportit Drömdalen - Perho vastaan Viehe - Loppukommentit
| Drömdalen - Perho vastaan Viehe - Loppukommentit |
Sivu 6 / 6
Perhomies
Jumankauta, tässä se ny nähtiin. Jos ei ois tuullu joka hemmetin toinen päivä ni viähemiästä oltas viäty ku smolttiämpäriä. Vaan ei voi mitään, tuulessa vieheellä voi heittää ja perholla ei. Lohdutuksena toki voinee todeta, että perholla saatiin reissun kaikkien lajien isoimmat kalat: rautu 49 cm, taimen 43 cm ja harjus 50 cm.
Paikkana tämä Unelmien Laakso, Drömdalen, oli todellakin nimensä mukainen. Maisemat jokilaaksoineen vastasivat liki Ruotsin Välijoen maisemia, molemmilla puolin nousevien tuntureiden kera. Kotkat ja porot, sekä ahma olivat mukavia tyhjyyden täyttäjiä. Väenpaljoutta ei ollut, kerran rinnettä mönki paikallisturska mönkijällään ja eräs yksinäinen rinkkaretkeilijä laskeutui jokivartta alas. Ylempänä kulki yleinen tuntureiden valtatie ja toki sen varrella oleva mökki veti turistia paikalle. Onneksi kyseinen paikka oli kuitenkin kaukana leiripaikastamme. Norjan Rostoenon puoli toki kiinnostaa kalamiestä joten siellä varmaankin useampi turisti oli piipahtanut reissumme aikana. Piipahtaessamme siellä näimme yhden teltan. Ja viimeisenä päivänä, ilmojen ollessa juuri sellaisia kuin niiden olisi pitänyt olla koko ajan, veneilijöitä ilmestyi järvelle. Mutta järveltäkin katsottuna laaksomme oli mukavasti piilossa. Kukaanhan ei huomaa muuta kuin sen suuren norjalaisten Rostoenon. Siis laaksomme olikin kerrassaan mainio leiripaikka.
Ja seura oli, kuinkas muuten, kerrassaan mainiota. Sen verran hyvää seuraa, että kaksi viikkoa meni ilman minkäänlaista vaikeutta saatikka kränää.
Kalojen keskikoko ei kovinkaan suureksi noussut, lähinnä tuntui siltä, että joki oli harjuslasten pesä. Toki harjuksia löytyi suurempiakin, mutta niiden metsästykseen piti kuluttaa aikaa. Mikä nyt ei suuremmin haitannut, sillä yksi tunturikalastuksen viehätyksistä on juuri se, että joutuu etsimään sen suuren kalan.
Perhomies tunnustaa nöyränä tappionsa...
Viehemies
Jotainhan tuo perhomies yrittää selittää tuulesta... Kyllä se virppa on kuitenkin virppa, parhaimmillaan seitsemän heittoa ja seitsemän mittakalaa. Paikka oli kokonaisuutena erittäin hyvä. Kalaa tuli aivan mahtavasti, vaikkakaan koko ei ollut mitään erityisen suurta. Ennätysrautu kruunasi kalasaaliin.
Seura oli mitä oli... Ei vaan, huippu tunturireissu ja seura oli suorastaan loistava, muutamaa hönninkäistä lukuunottamatta. Oppi jopa jotain uutta reisulla vanhalta tunturikävijältä. Voisi jopa ajatella uutta reissua samassa seurassa.
Virppamies tunnustaa menettäneensä reissussa sukkisneitsyyden...
Kommentit (13)
Powered by Compojoom comment 4.1.8
|
....
mahtirapsa