Etusivu 
Reissuraportit Perhoraportit Merikarvian syksyä
Reissuraportit Perhoraportit Merikarvian syksyä
| Merikarvian syksyä |
 
Lähdimme torstai-aamuna kohti Merikarvian jokea, tähtäimessä nousukalat. No, kyllähän ne Kirretkin kelpaisi eräksi, muttei evääksi. Oli jo jonkinmoisia himoja päästä perhokalaan ja matka taittuikin mukavasti. Reissukaverina mulla oli palstaltakin tunnettu luunmurskaaja, Hans-Lan-Kari. Ja kuten aina kyseisen sällin kanssa, reissussa sattuu ja tapahtuu sen verran, että heikoimpia murtuu. Kirjaimellisesti. Ja odotukset eivät pettäneet, kyllä taas sattui ja tapahtui...
Olimme perillä Köffillä silleen, että lupamme alkoi klo 15.00 ja seuraamme liittyi ystävämme Lehtokurppa, Merikarvian poikia. Sitä ennen kerkesimme syödä pöllön oksennuspallo -keittoa paarissa ja normaali Porin tien liikenneympyrän missaaminen Nokialla.
Illemmalla valuimme Holmankoskelle, josta sainkin 3 Kilperttiä ennen pimeän tuloa. Tuntui altaassa olevan veijareita. Tosin joku (idiootti?) oli istuttanut ne semmoisina reilun särjen kokoisina. Ne sai kelailla sukkana pois jorpakosta, ei olisi varmaan edes #2 vermeet auttanut.  Varasimme yöksi kortteeri Oivan. Mukava pirtti, hinnakas. Mutta taso oli aika lähelle hintaa ja aamupala, joka kuului majoitukseen oli hyvä. Sitä vastoin illallinen ei. Muut tilasi Wieninleikkeen ja minä Tippuripihvin muusilla. Poikien lautasilla oli kasvit ja hyvä kasa ranskalaisia, iso lätty ja siihen mausteet. Mulle tuli semmoinen vaaksan mittainen jauhelihapihvi ja lusikallinen muusia. Ei ruohon ruohoa, aika aneeminen juttu, joka näytti vähän koiranpaskalta, jonka päälle oli astuttu. Vihaisena siis nukkumaan. Aamulla 8 aikaan aamupalalle ja siitä Lankoskelle. Ilma oli mitä paskin, kylmää ja räntää. Tyhjää, paitsi Lehtokurpalla nyky. Nou kontakt. Valuimme taas Holmalle, jossa porukkaa olikin jo, parin Kirren jälkeen ne lähti siitä ja ite menin huiskimaan. Tapahtumia riitti ja kaloja tuli. Sitten lampsin alemmaksi oikein yrittämään niitä kirrejä, niin enhän mä sitten niitä enää saanut. Takaisin Holman montulle ja laitoin kunnon 2/0 lohiraudan, ettei killet enää ottaisi. Ja paskat. Kyllä ne otti, mutta eivät enää pysyneet kauaa narun jatkona. Juuri ennen luvan loppua HLKkin sai kalan. Loppusaldona meillä oli 7 killeä, joista HLK yksi, Lehtis 1 ja allekirjoittanut loput. (Tällä kertaa näin, onni on vaihtuvaista) Lisäksi tärppejä ja karkuutuksia.
Lankari rattiin ja kotia päin nokka. Vähän ennen Noormarkun risteystä sitä alkoi paapituttaa, joten minä otin ruorivastuun. Vähän Noormarkun keskustasta Kulloota kohden keskellä metsää on 40km/h rajoitus. Ja minä tulen siihen 76km/h. Permis de Condura lähti hyllylle kaaressa. Komea tilisiirto Poliisien pallo seurallekkin tulee talletettua, kele. Oma moka, tiedän. Mutta miksi ihmeessä keskellä mettää? Ja jos ei Lankari olisi pissinyt kuskin vaihdon yhteydessä, niin olisi kerennyt 150 m pidemmälle, jossa oli jo 60 rajoitus, heheheheh. Vitsi. No, kuskia vaihdettiin taas. Sateenkaariforellin kilohinnaksi tuli n. 100€ per kilo.  En mielelläni koskaan siteeraisi Paavo Väyrystä, mutta nyt on pakko. Nyt täytyy kysyä sama klassinen kysymys, minkä Paavo kysyi aikanaan hävittyään vaalit.
+ Jotain kalaa löytyy aina. + Paljon koskia + Hyvä miljöö + Mielummin sitä kaloja takaisin laskee syyskylmillä vesillä, kuin lämpöisillä.
- Luvan hinta varauksin. - Paikalliset ovat kuulemma taas aloittaneet jokisuu-verkotuksen.-> Ei nousareita. - Veden väri. - Porukkaa paljon ja kaikki tuppaa kerääntymään pelipaikkoihin. 
|
Mun käsissä kalat näyttää aina nii-iin pieniltä, heh.