18.6.2009

Työnantajan ajalla on mukava matkustaa. Klo 12:00 toimiston ovi lukkoon ja kotiin syömään ja kasaamaan kamat. Jussi oli aamulla soittanut, herättämällä onneksi, ois jäänyt sekin työpäivän osa tekemättä. Nyt sentään aamuksi ehdin töihin. Jussi oli päättänyt lähteä matkaan puoli yhdeltä. Olin vähän lyhyemmällä matkalla, äkkiäkös tästä Jämsään hurauttaa, vanhaan kohtauspaikkaan...

Mitä tekee lohen perhokalastaja näin Jouluna? Hiplaa kuviaan ja perhojaan ensin

viikottain ja valon lisääntyessä päivittäin...

Aamulla heräsin, kuinka ollakaan, etuajassa. Onneksi olin sopinut aamukahvit ennen lähtöä. Kipusin ylös, lastasin auton täyteen tavaraa ja porhalsin aamukahville. Vastahakoisesti kahvin jälkeen starttasin matkaan. Tarkoituksena olisi olla Jämsän linja-autoasemalla klo 9:30 Jussin saapuessa sinne maantien ässällä.

Pääsimme hyvin matkaan ja se alkoi sujumaankin hyvin aurinkoisessa säässä, paria pidempää jonoa lukuunottamatta. Piti vielä varmistaa soittamalla hulikutamutterifirmalle, että onko paikalliset kaupat auki sunnuntaina ennen reissua. Mitäpäs ne sulki olisivat, hullujahan yrittäjät olisivat jos sesonkiaikana oviaan kiinni pitäisivät.

Pyhäsalmella pissitauko ja kuskin vaihto. Paluu Romma lle oli alkanut...

Lähtö 17.00.

En kertonut pomolle mitään. Työkavereille sanoin, että jos pomo kysyy niin olen työmatkalla. Kuutisensataa kilometriä ajettiin, arvioitu saapumisaika oli klo 02:00. Oltiin 20 minuuttia nopeampia. Silmiä väsytti, haukotus toisensa jälkeen pääsi irti viileään ilmastoituun autoilmaan... Ulos hypätessä leegio hönninkäisiä iskeytyi välittömästi lähitaisteluun.

"Pesän" teon jälkeen katselimme maisemia. Jokin iso tuikkasi... Joutsen lensi yli, laskeutui ja hetken päästä nousi meluten siivilleen ja seuralaista etsien läpsytti ylävirtaan, suuh suuh...

Otimme näkäräiset, väsymys tuntui hävinneen jonnekin...