Uutiset Kunnostukset Etelä-Suomen meritaimenkanta hieman elpynyt
| Etelä-Suomen meritaimenkanta hieman elpynyt |
 
Paikallisten taimenten kutuhavaintoja on tehty laajasti eri puolilla Vantaanjoen vesistöä. Meritaimenten kutuhavaintoja tehtiin runsaasti vesistön alajuoksulla ja muutamilla pääuoman koskilla keskijuoksulla, sekä koko Vantaanjoen vesistöalueella korkeimmillaan jopa yli 80 kilometrin päässä merestä. Viimeksi meritaimen on noussut yhtä korkealle kutemaan vuonna 2008.
Meritaimenen tilanne Itämeren alueella on huonontunut niiden elinolosuhteissa tapahtuneiden muutosten takia niin huonoksi, että laji ovat häviämisvaarassa. Tästä syystä vuonna 2010 tehdyssä Suomen eläinlajien uhanalaisuusarvioinnissa luonnonvarainen meritaimen luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi. Aikaisemmin sen luokitus oli erittäin uhanalainen.
Virtavesien hoitoyhdistys ry (Virho) on valinnut Vantaanjoen tärkeimmäksi meritaimenen kunnostus- ja ennallastamiskohteekseen. Vantaanjoella tehtävällä meritaimenten auttamistyöllä nopeimmin ja tehokkaimmin voidaan auttaa Suomenlahden äärimmäisen uhanalaisia meritaimenia. Virho on toteuttanut meritaimenten auttamistyötä Vantaanjoella kunnostamalla jo toistakymmentä vuotta suunnitelmallisesti Vantaanjoen vesistöä sen kunnostuskelpoisilla alueilla. Samaan aikaan tiedotus- ja valistustyöllä on saatu jätevesien ja muiden ongelmien vaivaamia alueita kunnostuskelpoiseksi. Tällä toiminnalla meritaimenien lisääntymisaluetta on saatu laajennettua Vantaankoskelta 17 km päässä merestä, kaukaisimpien kutuhavantojen sijoittuessa yli 80 km päähän merestä.
"Meritaimenen paluu todistaa, että Vantaanjoen suojelu kannattaa", sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola. "Uhanalaiset vaelluskalat tarvitsevat esteetöntä pääsyä mereltä jokeen ja takaisin. Kalastusrajoituksia ja niiden valvontaa tarvitaan sekä Vantaanjoella että merellä tapahtuvassa verkkokalastuksessa."
Paikalliset taimenet ja meritaimenet ovat samaa lajia, mutta niiden vaelluskäyttäytyminen on erilainen. Ne voivat ja usein lisääntyvätkin keskenään. Vaeltavien ja paikallisten taimenien osuus vesistössä määräytyy sekä perinnöllisten että ympäristöolosuhteiden perusteella.
Pelkkä taimenen kutualueiden kunnostus ei välttämättä riitä vaan lisäksi tarvitaan turvaavia lisätoimenpiteitä koko valuma-alueella. Maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseksi pitää muun muassa rakentaa leveämpiä suojakaistoja sekä lisätä kosteikkoja. Yhdyskunnille tulee tehdä luonnonmukaisia pienvesi- ja hulevesiohjelmia eikä sadevesiä pidä johtaa jätevesiviemäreihin. Puhdistamattomien jätevesien päästöt jokeen pitää luonnollisesti saada estettyä. Valuma-alueen vedenpidätyskykyä tulvia vastaan ei pidä heikentää metsä- ja suo-ojituksilla.
Kutuhavainnoista lisää Virhon sivuilla. http://www.virtavesi.com/index.php?setPage=6&nid=413
|
Vantaanjoella on tehty tänä syksynä hieman normaalia enemmän taimenten kutuhavaintoja. Meritaimen nousee nyt yli 80 kilometrin päähän merestä. (kuva Kari Stenholm)
"Elpynyt". Onko se elpymistä, jos parin tiukan talven jälkeen on pumppumerisempi myrskysyksy ja kalaa enemmän maisemassa?