Oi mikä suuri aamu! Tänään saisivat taimenet tuta, mitä on tosirakkaus luontoa kohtaan! Vartin yli kahdeksan Kinttupolun pihassa. Pulkkisen Jounin kanssa lastasimme kärryyn lapioita, kankia ja alumiinisia sankoja. Jouni oli ajaa jyrryyttänyt Kuhmoon Kuopiosta. Näytösluoteinen kutusoran levitys Kuhja-tapahtumassa alkaisi päivällä Nivankylällä. Enin osa Kalevalan Taimenen sakkia oli onnistunut laistamaan talkoita. Vesilinnut ja karhunjäljet kutsuivat miehiä maastoon. Olimme silti toiveikkaita. Kuhja-tapahtuman ilmoituksessa luvattiin myös perhonsidontaa ja -heittoa. Siitä vastaisi Kuhmon Perhokalastajat ry.
Etusivu 
Uutiset Kunnostukset Kuhmon Niva Rock'n'Roll
Uutiset Kunnostukset Kuhmon Niva Rock'n'Roll
| Kuhmon Niva Rock'n'Roll |
 
Puhelin soi. Kajaanilainen aktivisti ja profeetta Yli-Lonttisen Simo kyseli Kaarneen parkkipaikalta että -Missä työ ootta? Väisäsen Juha oli vonkaamassa sillan kupeessa myös. Lupasin, että ydinryhmä saapuisi joutuin. Minä ja Jouni.
Nivan uroot
Simo Yli-Lonttinen, Kainuun Etu -yhdistyksestä turinoimassa
Kuvauksesta vastasi Juha Väisänen
Aikansa tupakoituaan ryhtyi porukka hommiin. Soraa lensi vihaisesti Kaarneen myllyväylään ja niskan imuun. Aaltopelti on huippukeksintö valuttaa soraa penkalta alas monttuihin. Pelti oli alkujaan Penttisen Markuksen idea.
Myös Isovirralta kuului luomisvoimaista ropinaa. Malisen Antero ja Valmetin kauha vastasivat kymmentä löysää miestä kotisohvalla. Sillankorvaan putosi kivesmälli poikineen. Pystyi aistimaan, että siellä oltiin tosissaan.
Talkoopäivää ei olisi mennyt pulkkaan ilman kyläläisiä - Timoa, Pekkaa, Anteroa, Askoa, Heikkiä ja montaa muuta. Eikä ilman Lonttista ja Väisästä. Perhokalastajien Pikkaraisen Anttia ja Huotarin Tapsaa unohtamatta.
Kaarneen niskalle kutusoraa
Myöhemmin illalla Timoniemen Kopakassa lämpesi sauna talkooporukalle. Savu nousi piipusta pitkälle aamuun. Viikko tapahtuman jälkeen Heikkisen Olavi Nivalta näytti Herman Renforsin lippauistinta. Kaunis käyttöesine oli taottu Kajaanissa 100 vuotta sitten. Naisen takapuolen muotoinen viehe oli löytynyt Vuonteen niskalta. Kenties se oli ollut erään kouluneuvoksen luottopeli?
Herman Renfors, Kajana 2.
Meidän latvavesien ihmisten pitäisi joskus pysähtyä miettimään virtavesiemme tilaa. Kuhmossa vesi juoksee onneksi vapaana. Se on vasta hyvä alku. Suuria asioita pystymme tekemään pienelläkin vaivalla. Kutupaikkojen lisääminen on yksi niistä. Se on pieni ponnistus ihmiselle, mutta jättiaskel kalakannoille.
Kuusten varjoisat oksat kätkevät alleen salaisuuden. Kun valo osuu virranpeiliin, paljastuu tummasta pohjasorasta vaaleampi kohta. Taimenen kutupaikka on merkki uuden elämän synnystä, maan ja veden ikiaikaisesta liitosta.
Kun muutaman vuoden päästä uitat peiliin vieheesi - kauniin perhon, kenties omasitomasi aarteen - alkaa jokiluonnon arvoitus hieman aueta. Jos taito ja "onni häilyvä" lyövät kättä, kultakylkinen taimen tommaa kiinni hirmuisella kiihkolla. Silloin tarinat vasta alkavat. Ja ihmislapsi on yhtä kokemusta rikkaampi.
Kaksivuotinen taimen on vaelluksensa alussa - aikuiselle taimenelle on liikaa ottajia
Tummien vetten sylistä. Kalevalan Taimen ja Kuhmon Perhokalastajat ry isosti kiittää: http://www.virtavesi.com/
Antti Vanninen
jos video ei näy, katso se täältä (Youtube-linkki).
Artikkelin taustaa:
|
Hyvää settiä!