Tiistai 14.7.2009

Kirosin muutamaan kertaan hävinnyttä kameraa. Lopetin kiroilut ja kävin ostamassa uuden, malliltaan Olympus Tough 6000, 3.6x zoomilla ja tottakai vedenpitävä. Reissaava kalamies ei ilman vedenpitävää nykyaikana pärjää. Vanhaa kameraa en sen suuremmin kaivannut, kunhan muistikortin ennätyskalapönöineen saisin takaisin...

Wishky saapui kolmen maissa. Päätimme yksissä tuumin piipahtaa Ideaparkissa, pääajatuksena mennä syömään kiinalaista ja toissijaisena ajatuksena mennä ostamaan Wishkylle reissusapuskat.

Palattuamme kämpille pakkasimme sauhuisan skottilaisen ja oluen avustuksella takapihalla neljä rinkkaa täyteen tavaraa. Siis mitä hemmettiä? Neljä rinkkaa? No, tämä reissu tulisikin olemaan jotain ihan muuta...

Neidenelvan kutsu kävi kymmenennen kerran ja matka kohti Pohjois-Norjaa pääsi alkamaan. Vuoden tärkeintä reissua ennen mielessä siinsivät kolme asiaa: lohi, lohi ja lohi. Vaan kuinkas äijäin kävikään? Tarina epäonnistumisista ja onnistumisista, mutta ennen kaikkea lohestuksesta.

Heti emme päässeet matkaan, normaalisti olisin jo torstaina lähtenyt yötä myöten ajamaan. Eikä aamullakaan päästy niin aikaisin, että olisi tuntunut hyvältä. Mutta nyt oli vaan tyydyttävä siihen mitä oli luvassa ja yrittää näyttääkin siltä, että kaikki muka olisi hyvin. Hukkaanheitetyt tunnit ja minuutit tosin pyörivät yhtämittaa päässä.

Ja heti tuli riita kun päästiin matkaan. Lupaavaltapa näytti tämäkin... Onneksi kuitenkin koko asia unohtui ja pääsimme paahtamaan hiljaista Jyväskyläntietä kohti pohjoista siikain jokea....

Kohti pohjoista

Ajan auton junaan jo aikaisempina kesinä tutuksi tulleelta lastausrampilta. Ilmassa alkaa olla taas suuren seikkailun tuntua. On mukava karistaa kannoiltaan pääkaupunkiseudun hälinä ja pörinä, toimiston pölyt ja kiireet, teiden ruuhkat ja arjen rutiinit. Ah ja huh. Pian päästään omaan vaunuun makoilemaan. Heinäkuu on hyvässä vauhdissa. Ilmakaan ei ole lainkaan hassumpi täällä etelässä.