Otteita vaeltavan perhokalastajan päiväkirjasta

Teno, tuo tuhansien lohitarinoiden pohjoinen tapahtumapaikka kutsui kahden miehen iskuryhmäämme toista kertaa peräkkäin elokuun viimeisiä tapahtumia todistamaan. Uutiset joelta ennen reissua olivat positiivisia, monet sanoivat että nyt sinne kannattaa lähteä, joki olisi täynnä lohta ja saaliit olivat edellisviikolla olleet mainioita, mutta mielessämme siinti myös tappion karvaan kalkin maistaminen jos kalastuksen jumalat eivät olisi tällä(kään) kertaa puolellamme...

Rytmitikkuorkesterille jo teamin syntymästä lähtien perinteeksi muodostunut kilpamittelö kuningaslajin paremmuudesta lähestyi taas. Kyseessä oli jo 18 kertaa järjestettävä Ahvenanmaan mestaruuden osakilpailu hauen heittokalastuksessa, kilpailuvesinä Brändön kirkkaan kauniit mutta haastavat vedet itäisellä Ahvenanmaalla.

Team Rhythmstick osallistui nykyisessä kokoonpanossaan kilpailuihin ensimmäisen kerran vuonna 2007 joskin jäsenistöä löytyy kilpailun osallistujalistoilta ensimmäisen kerran jo 2004. Vuosi 2008 toi tiimillemme maineen ja kunnian lisäksi mojovat palkinnot korjatessamme kisan ensimmäisen sijan kovasta vastustajakaartista huolimatta. Edellisen vuoden kisoissa olimme kuitenkin joutuneet antamaan kilpakumppaneillemme tasoitusta yhden jäsenen verran, häntä kohdanneen iloisen perhetapahtuman johdosta. Vajaasta kokoonpanosta huolimatta 2009 kisa oli sujunut kohtalaisesti. 17 sija kaksihenkisellä joukkueella oli varsin mallikas, mutta edellisen vuoden voittoon verrattuna se ei kuitenkaan antanut aihetta sen enempiin tuuletuksiin. Vain voitto riittää joten takaisin oli päästävä ja ajatus paluusta palkintopallille sähköisti mieltä miellyttävästi syyskuun lähestyessä.

Edelliskesänä Jrc:n kanssa kokemamme Lötköjen yö aiheutti sen verran kiinnostusta mansikkapaikkaa kohtaan sijainniltaan, että päätimme antaa paikan olla rauhassa ja keskittyä uuden karppijärven metsästykseen.

Mukaan projektiin lähtivät Perniön markiisi ja karpinonginnan tänä vuonna aloittanut vanha kalakaverimme Muju. Alkukesän kalasteluita hankaloitti porukasta puolella olleet asuntojen myynti- ja ostopuuhat, mutta siitäkin huolimatta autojen keulat suuntasivat bongaamaan onkipaikkoja, aina mahdollisuuden tultua. Parikin potentiaalista järveä sai kesäkuussa mäskiä syvyyksiinsä ja noiden kahden paikan kolmen viikon onginta ja syöttäminen ei antanut lahnoja kummempaa saalista.

Tuon ei kuitenkaan annettu lannistaa tunnelmaa, vaikka Muju onki tyhjää samoihin aikoihin eräältä kolmanneltakin järveltä samalla. Oli aika pohtia uutta paikkaa ja taktiikkaa...

Miltä kuulostaisi kiloluokan ahventen ja rautujen sekä lumilapion kokoisten taimenten kalastaminen pilkkivälinein lempeän kevätauringon lämmittäessä? Minkälaisia tuntemuksia kalamies kokisi kauniissa pienten tunturien kehystämässä luonnossa, kun jäänalainen vastapeluri veisi siimaa kuin raketti, hajottaisi välineet suoraan tärpistä tai olisi liian suuri mahtuakseen ylös reiästä? Kuitenkin, jos välineet ja kalamiehen hermot kestäisivät ja onni olisi myötä, voisi muistona olla useampikin ”kerran elämässä”-kala saman päivän aikana. Pohdittuamme riittävästi näitä kiehtovia kysymyksiä pitkin Suomen pimeää talvea, päätimme lähteä hakemaan vastauksia Pohjois-Ruotsin Svanisträsketiltä ja Sandträsketiltä, kuuluisilta suurahven- ja suurtaimenvesiltä.