Oli kyllä komee reissu!! 
Etusivu 
Reissuraportit Heittoreissut Kaksi jokea
Reissuraportit Heittoreissut Kaksi jokea
| Kaksi jokea |
 
 Promilleja riittävästi ja aikaa takana myös riittävästi. Pöyrisjoelta ja Tenolta lupasin raportin kirjoittaa ja lupaus on lupaus. Sihteeri tai kirjanpitäjä kun ole niin kirjallisia muistiinpanoja reissulta ei ole mutta mitä hatara muisti vielä kantaa ja kuvia on apuna käytettävissä jotain reissuraportin tapaista yritän tässä kasaan saada. Ja sitten mentiin "Down the Memory Lane" kohti kahta varsin erilaista Lapin jokea...
PRELUDI
40 oli tulossa mittarissa täyteen ja reissuun piti päästä. Lapin kalastus oli vielä kokematta ja eikun Kalamies.com:in senssipalstalle viestiä kehiin. Useimmat olivat jo ehtineet kesän reissut jo sopia, mutta Wishkyn kanssa pääsimme samalle aaltopituudelle ja pian oli reissun ohjelman runko sovittuna: ensin Pöyrisjoelle meloen harreja narramaan ja sitten Tenolle lohta koettamaan.
D-2:
Kuumeista kamojen hakua ja ennen kuin arvata saattaa joku mulipää kurvaa pihaan: Wissyhän se siinä! Saunan jälkeen lisää pakkaamista ja sosialisointia. Mikko (10v.) onnistuu wissyn harhauttamaan Othelloa pelamaan vähäksi aikaa ja sain pakattua loput kamat. Pienten sauhujen jälkeen unten maille muutamaksi tunniksi.
MATKALLA POHJOISEEN
D-1:
Tosimiesten aamiainen ja baanalle! Suuntana Näkkälä ja toiveet korkealla. Kilometrit kuluu Nissanin alla ja kohde lähenee... Lopulta navigaattorissa kilometrit alkavat loppua ja: "Olet saapunut määränpäähäsi". Niin, joo! Yhtään taloa ei tässä Näkkälän kylässä näy juurikaan tässä kohtaa.
Ajoimma sinne ja kotahan se sieltä löytyi!
Näkkälän luxus-majoitus
Mökkimajoituksesta olin mielestäni etukäteen sopinut, mutta ei tämä nyt aivan siltä näyttänyt... Purimme kuitenkin kamat autosta ja majoituimme tarjolla oleviin tiloihin. Maastosta löytyi vielä hauen kallo: "Yeah, great!" näitäkö sitä nyt. PÖYRISJOKI
D1:
Amusella pikapuurot naamariin ja odottelemaan kuljetusta. Yö oli jotakuinkin ollut vilpoinen ja pakkasluokan makuupussit ei olleet ollenkaan liikaa. 50 jöröö yöstä, "No way!"
Samulia ei kuulu, ei näy. Lopulta soitan: "Patrolli ei käynnisty, mennemmä mönkhiäisillä! Tuletta tänhe ja menhään!" Siis hetkinen, kaikki kamat purettu autosta ja kyytiä odotellaan, mutta kyyti onkin toisaalla: selvä, kamat takas autoon ja menoksi.
Löytyihän se Samulin mökki Näkkälästä ja päästiin asiaan. Pientä säätöä alkoi tulla kun varusteista ja joen nuotituksesta alettiin puhua. Ilmeisesti mitään nuotitusta joelle ei ollut, mutta killeri kysymys Samulilla oli: "Onkhos teilhä karthaa?". No, juu ei! Ei kai nyt jokea alas mennessä voi minnekkään eksyä. Samulilta 1 ylimääräinen kartta, kuinka ollakkaan, löytyi ja varustetalkoot jatkuivat. Voihan että mikä kanuutti meille tuotiin pihaan: pohja oli sen niin tuhannen aalloilla ja ei niinkään kuiva sisältä. "Koira perkheles on kusassu sisälhe!". Just, joo!
Kartta tuli sitten vuokran mukaan, eikä majoituksesta sen enempää keskusteltu ja hyvä niin kun ei siitä oikein olisi valmis ollut maksamaankaan. Lopulta saimme kaneetin ja tynnyrit varusteineen pakattua mönkhiäisiin ja matka voi jatkua. Allekirjoittanut pääsi Samulin kyytiin ja Wissy matkasi hieman nuoremman puoleisen pojan kyydissä.
Pöyrisjärvi highway
Lähempänä Pöyrisjärveä Samuli alkoi jotenkin nousta seisaalleen ja tuijotella järvelle katsellen aallokkoa. Pöyrisjärvi alkoi lähestyä ja jotenkin Samulin olemuksessa oli aistittavissa ettei kaikki ollut kuitenkaan aivan viimeisen päälle.
"Kylhän tuolha meloo"
Rannalle pääsimme ja varausteet sinne purettiin ja Samuli lähti poikansa kanssa kohti Näkkälää. Jättöpaikka ei ollut vielä lähelläkään jokea ja järvellä aallokko ei oikeasti näyttänyt hyvälle. Aloimmme kuitenkin pakkaamaan tavaroita kanoottiin suojaisan lahden rannalla ja kuinka ollakkaan puukehikkoinen haavini kehä otti ja murtui... Mutta eipä hätää Jeesusteippi pelasti taas tilanteen.
Jeesusteippi pelastaa
Eipä aikaakaan kun kaneetti saatiin vesille. Hieman enemmän kuin vähän olimme olettaneet, että kuljetus olisi ollut joelle, mutta siinähän
Ei ollut helppo löytää jokea ei! Eipä se edes yhtenä isona jokena lähtenyt järveltä vaan useampana pienenä purona, jotka sitten yhdistyivät joeksi. Melontaa oli riittävästi ja kun ensimmänen niva löytyi, niin kalastus alkoi välittömästi. Ensikertalaisena itselläni oli enemmän kuin pientä hakua virpan kanssa, perhokamoja en vielä edes uskaltanut virittää. Wissy kokeneena kettuna useampia harjuksia koukutti ja joku minullakin kävi kopasemassa.
Omalta kohdalta tältä paikalta harjukset jäi vielä näköhavantoihin. Paistettua harjusta söimme toki ennen matkan jatkumista.
Paistettua harjusta tulossa
Ensimmäinen leiripaikka: onko tällaista edes olemassa? Perhokalastukseni joella alkoi tästä ja toinen heitto Montanalla ja ensimmäinen harjus. Ei mikään ennätys koko, mutta oma ensimmäinen kunnon harjus perholla!
Montanan pettämä
Ja voi pojat miten harjusta tuli tältä paikalta! Wissy koukutti harjuksia varmaan enempi kuin minä koskaan ja yhden kookkaan ahvenenkin. Kyllähän niitä perhollakin tuli suurimpien ollessa 45 sentin luokkaa. Tällaista kalastuksen kuuluu olla! Iltanuotiolla paistettu kala maistui....
Lämpötilan ollessa lähellä nollaa hyttysiäkään ei näkynyt
Auringonlasku Pöyrisjoella
D2:
Aamupalan jälkeen matka jatkuu vaikka on sääli jättää hyvä kalapaikka. Joessa on nyt kuulemma "hyvin vettä", mutta käytännön syy kanootin pohjan altoiluun selviää hyvinkin pian. Tällä hyvälläkään vedellä joessa ei välttämättä ole vettä riittävästi kanootin uida ja kanootti kolistelee kivien yli koskissa jääden mahastaan kiinni. Lasikuituvehjeillä ei tälle joelle ole asiaa.
Päivän aikana pysähtelimme ja harjusta löytyi joka paikasta. Sekä uppo-, että pintaperhoilla ja myös larvastamalla. Saavuimmepa sitten kosken niskalle ja paikka näytti tarkastamisen arvoiselta. Rantatuessa perämies hukkasi melansa koskeen ja etsintä alkoi. Lopulta mela löytyi välisuvannosta, mutta kartta jäi sitten sinne rantapusikkoon... Onnistui se perämies jonkun taimenen kuitenkin narauttamaan.
Pöyrisjoen taimen
Päivä kaikkineen oli vaatinut veronsa ja kun leiripaikkaan pääsimme ainoa mikä mikä jaksoi kiinnostaa oli ruoka! Illalla pienen levon jälkeen jaksoi jo hieman lippaa heittää ja mikä olikaan tulos: routakiila! Ensimmäinen siiman päässä tällä reissulla vaikka yhden olimme jo puuhun hirttäytyneen nähneen.
D3:
Vähitellen alkaa selviämään, että kun joen varressa näkyy kallioita, niin on syytä oikeasti pysähtyä ja käydä tarkistamassa mitä tuleman pitää. Yhä useammin joudumme kanootin uittamaan isoimmista koskista ja putouksista alas koskien käydessä yhä suuremmiksi veden lisääntyessä joessa
Tästä ei laskettu
Liukkaat ovat huopapohjaiset kahluukengät rantakalliolla ja olen pudota pieneen putoukseen. Saan kuitenkin kynsittyäni itseni takaisin kalliolle ja kosken lasku kahluuvarusteissa jää tällä kertaa väliin.
Leiripaikka löytyy hienosta pienestä koskesta. Harjuksia on koskessa mukavasti ja kosken niskalla vielä upea peili pinturia heittää. Wissy oli saanut päivällä taimenen, joka illalla päätyi savustuspussiin yhden harjuksen kaveriksi. Valitettavasti joudumme savustuspussin heikosti nuotiokäyttöön soveltuvaksi, mutta syötävää kaloista kuitenkin tuli. Ilta vierähtää aika pitkäksi tulilla istuessa.
D4:
Yleensä aamulla emme ole kalastaneet leiripaikan läheisyydestä, mutta nyt on aivan liian hyvä peili niskalla... Nalle Puhia kehiin ja suoraan sinne peiliin: 45 senttinen harjus kiinni ja päivä on siinä!
Pinturiharjus koukussa
Alaspäin kun matka jatkuu, niin kalat käy yhä vähemmäksi. Edes näkyy taas kallioita, joten syytä käydä tarkistamassa tilanne.
Tästä mennään, että heilahtaa!
No, kyllähän me nyt tuo lasketaan. Erehtymättömällä vaistollaan perämies onnistuu ohjaamaan kanootin suoraan siihen ainoaan isoon aaltoon, minkä seurauksena kanootti hetkessä yli puolillaan vettä. Eipä kaatunut, mutta voin kertoa vesilastissa olevan kanootin olevan erittäin labiili. Ranta jonnne virta kanootin vie ei ole rantautumiskelpoinen, joten joudumme vielä joen yli melomaan ja tuntuu että kanootti ei pysy millään pystyssä sitä matkaa. Ennakko-odotusten vastaisesti pääsemme kuitenkin vastakkaiselle kalliolle kanoottia kippaamatta ja vesilastin tyhjennys voi alkaa.
Kanootti on paljon stabiilimpi ilman vettä
Leiripaikkaan kun pääsemme, niin puhe on kahdesta harjuksesta keittoon. Ei tule enää edes kahta mitallista harjusta keittoon, mutta hyvä niin. Perunat, sipulit ja sen uiskimiehen nappaaman harjuksen kun saamme pakkin mahtumaan, niin enempää ei enää mahtuisikaan. Hyvälle maistuu harjuskeitto, emmekä edes tyhjäksi pakkia kahteen mieheen saa syödyksi!
Harjuskeittoa
D5:
Kyliltä löytyi auto, kuten sovittua ja matka voi jatkua Tenoa kohti. Hetassa jouduimme kuitenkin käymään syömässä ja täydentämässä ruokavarantoja. Aikasta hyvää oli ruoka seisovasta pöydästä maastoruokailujen jälkeen.
TENO:
D5:
Hetasta matka jatkui kohti Seitalaa Tenolla. Navigaattori kertoi, että pitäisi ajaa Norjan kautta. Vaihtoehtoinen reitti Suomen kautta ja matkaa tulisi melkein kaksinkertainen määrä => Norjaan siis vaikka mukana oli perunoita yms. salakujetettavana! Seitalaan pääsimme kuitenkin perunoinemme ja majoituskin löytyi.
Vanhaan saunaan rempattu mökki olisi varmaan ollut kääpiölle hyväkin, mutta allekirjoittaneelle tila missä ei pysty suorana seisomaan on liian matala. Nukkumaan mahtui sentään suorana. Onneksi sisätiloissa ei tarvinnut liikaa aikaa viettää, eikä varmasti halunnutkaan.
D6:
Ensimmäinen soutupäivä Tenolla. Niin, no, mistä saa lähteä soutamaan ja milloin? Ylä-Tenolla ei olekaan niin tiukkaa säännöstöä soutamisesta, kun soutajia on vähemmän: lupa-aikaan saa aloittaa soutamisen mistä haluaa... Soudamma sitten intuitiolla ja aloittelijan tuurilla saamme titin kyytiin.
Tenolainen titti
Illalla joudumme peijaiset pitämään Seitalan terassilla, kun mökissä ei kertakaikkisesti mahdu. Totesimme kyllä siinä, että enempää ei ole varaa sillä terassilla syödä, kun tämäkin annos oli jo niin kallis. Hyvää oli ja nestemäistä jälkisruokaakaan ei voi moittia.
D7:
Seitalan isäntä lupautui soutamaan toiselle meistä: arvonnan jälkeen suureksi yllätyksekseni (NOT!) se toinen meistä en ollut minä. Lohi on tiukassa, mutta isäntä souti niin pitkään, että lopulta jonkun 5 kilosen lapasen kyytiin sai...
Lohi ja jalka
Niin, no. Olihan minullakin yksi kylän mies soutamassa, että pääsi päivällä joelle, vaan ei se odotetusti lohta mulle soutanut.
Iltasoudut ei sitten tuo minkäänlaista tapahtumaa.
D8:
Syntymäpäivä: sovittu treffit LOHEN kanssa joelle: lähtö hyvissä ajoin ennen heräämistä. Joella on melkoosta kylmää ja sumua, lämpötila nollassa tai vähän allekin.
Tenon aamu
Pitkään ei tarvitse soutaa, kun vaapulla käy melkoinen pyörähdys. Ei tarttunut ja se oli siinä, ei tullut syntymäpäivä lahjaksi lohta meikäläiselle. Päivä soutua ja tuloksena 1 taimen kotiin viemisiksi.
Tenon taimen
Joku paikallinen mökkiläinen koukutti 8-kilosen aivan meidän alapuolelta. Rannassa kävimme toteamassa, että tuunattu rupola oli käynyt tämänkin lohen kohtaloksi.
Illalla sauhujuoman innoittamana piti vielä käydä joen varressa harreja koettammassa perholla kun lupakin oli vielä voimassa. Varustus oli aivan viimeisen päälle perhostusvarustus muutaman sauhun jälkeen. Vähän aikaa siimaa vispattuani havaitsin koukunkin katkenneen jossain vaiheessa. Onneksi sauhua oli vielä riittävästi...
Jonkinlainen hämärä muistikuva minulla oli wishkystä ottamassa valokuvia perhosessiosta, mutta onneksi ne taisi kadota jonnekin bittiavaruuteen.
EPILOGI:
Kotia kohti, tylsää yllättäen. Täysin tapahtumaköyhä matka. Wishky jättää minut Varkauteen ja jatkaa vielä itse kotiin. Kokonaisvaltaisen hieno reissu hyvässä seurassa. Ja varmaa on ettei jää viimeiseksi lapin kalareissuksi ja kalassa tullaan vielä Wishkyn kanssa varmasti vielä käymään.
Erämainen Pöyrisjoki harjuksineen kolahti minulle paremmin, kuin Teno näistä kahdesta paikasta joissa kävimme kalastamassa. Harjuksia oli Pöyrisjoessa ihan mukavasti, mutta ei mitään isomuksia. Tarkkoja mittoja ei tullut kaikista kaloista otettua, mutta suurimmat oli siinä 45 sentin paikkeilla +/- jotain. 4-luokan perhovehkeet oli juuri sopivat tällaiselle joelle.
Teno oli myös mukava kokemus ja titin saanti omin avuin joelta jolta hintsusti kalaa tuli kokeneemmillekin oli mukava yllätys. Olisihan se mukava ollut saada ihan oikea Tenolainen lohi, mutta ehkä joskus jos tuonne vielä eksyy käymään.
POST MORTEM
Tarinan lähetin Royal Trudelle jo elokuussa. Roskapostiksi oli hänen kriteereillään luokiteltu ja joutunut asianomaiseen kansioon. Ei ole helppoo tarinan julkaiseminen, ei! 
Mökkimajoitus Näkkälässä
Kommentit (1)
Powered by Compojoom comment 4.1.8
|
