Kohti pohjoista

Ajan auton junaan jo aikaisempina kesinä tutuksi tulleelta lastausrampilta. Ilmassa alkaa olla taas suuren seikkailun tuntua. On mukava karistaa kannoiltaan pääkaupunkiseudun hälinä ja pörinä, toimiston pölyt ja kiireet, teiden ruuhkat ja arjen rutiinit. Ah ja huh. Pian päästään omaan vaunuun makoilemaan. Heinäkuu on hyvässä vauhdissa. Ilmakaan ei ole lainkaan hassumpi täällä etelässä.

Jänkäkoiriahan ei kukaan kalasta, joten tämä tarina on täysin kuvitteellinen ja huvitteellinen. Lajihan on läheistä sukua eteläisemmälle hauen heimolle, mutta esiintyy vain Lapin läänissä ja sielläkin lähinnä Napapiirin pohjoispuolella. Ulkoisesti hauen (Esox Lucius) ja jänkäkoiran (Esox Luciferus Arcticus) erottaminen toisistaan on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Luultavasti edes maamme tunnetuimpiin suurpetotutkijoihin kuuluva Susi Pulliainen ei erottaisi lajeja toisistaan silmämääräisesti.