Kalamies.com - kaikki kalastuksesta. Heittokalastus, vetouistelu, perhokalastus, parhaat kalastusartikkelit ja -keskustelut. Hauen jerkkikalastus, kuhan uistelu, lohensoutuJohnny ja hauki eli kuinka Johnnystä tuli kalamies

Etusivu

Reissuraportit

Hajatelmat

Johnny ja hauki eli kuinka Johnnystä tuli kalamies

Kirjoittanut Haukikoira

Kuinka Johnnystä tuli kalamies

Johnny lipui hitaasti kotipihaa kohti uudehkolla mersullaan. Vaimo ja lapset olivat eilen lähteneet anopin luo neljäksi viikoksi lomalle, ja Johnny jäi yksin Helsinkiin, koska lomat olivat vasta syksymmällä. Oikeasti Johnnyn nimi on Jorma-Anneli, johtuen isänsä Johnny Cash intoiluista. Monet muistanevat laulun A Boy Named Sue. Jorma ei moisesta pitänyt ja ilmoittaa kaikille nimekseen Johnny.

Mersu kiilsi auringossa, olihan se juuri pesty ja vahattu, koska Johnny ajatteli, että nyt jos koskaan on loistava tilaisuus tehdä lähempää tuttavuutta kolmannen kerroksen Stiina-Bellan kanssa. Stiinahan oli Johnnylle hieman ohimennen pihalla maininnut, että ohi ajaneessa mersussa sitä oli tyyliä ja jotain luxuksen oloista. Jos tuollainen kaunokainen, luojan luoma ideaali nainen ajattelee noin, niin onhan minun ostettava mersu.

Ja näin tapahtui. Kaikkien vaiheiden ja tinkimisten jälkeen Johnny oli neljä vuotta vanhan 450 tuhatta ajetun ex-taksimersun omistaja. Vaimo ei ollut oikein moista hankintaa ymmärtänyt, mutta eihän hänellä ole korttiakaan, joten mitäpä siitä kyselemään enempää puolin tai toisin.

Johnny muisti hyvin ensimmäisen pihaan saapumisen mersullaan. Hän oli ajoittanut sen siten, että pihan akat ja Stiina tietysti olivat ehtineet kotiin töistä ja kaupasta, naisethan usein jäivät hiekkalaatikon kupeeseen akkojen juttuja hölisemään. Yleensä hän saapui kotiin 16.30 maissa, mutta tuolloin matkaa hidastettuaan saapui juuri oikeaan aikaan, 16.45. Samaan aikaan Stiinan jumalainen 180 senttinen, hoikka gasellimainen olemus punaisine hiuksineen astui ulos Siwan ovesta ja kääntyi katsomaan pihaan tulevaa mersua. Muina miehinä, kiireessä ulos mersustaan astuessa, Johnny unohti irrottaa turvavyöt ja jäi roikkumaan salkkunsa kanssa kynnyksen ja oven väliin. Kännykkä lensi kaaressa Stiinan jalkoihin, joka hämmästyneenä tuijotti yläkerran naapuria ja uutta autoa.

- Oletkos ostanut uuden auton?

- Joo, piti päivittää sitä vanhaa romua hiukan, ja tällainen sattui puolivahingossa eteen. Kallista lystiähän tämä oli, mutta tulipahan nyt hankittua.

Todellisuudessahan auto oli puoli-ilmainen. Jobbari oli pudottanut jopa osamaksukorkoa pari prosenttia, että kauppa syntyisi. Ja sekin kuukausierä veti Johnnyn talouden tosi kireälle, varsinkin kun ensimmäinen vakuutusmaksu tuli postiluukusta. Fiatia oli halvempi vakuuttaa.

- Ja ihan kullan värisen löysit, kullan väriset autot ovat kauniita katsella. Auringossa ne kimaltelevat, kuin katujen ja teiden aarteet, sanoi Stiina.

Johnny oli vakuuttunut, että hankinta oli ollut oikea.

Stiina oli eronnut kolme kuukautta sitten kumppanistaan. Tuo mustan tumma mies oli saanut kotona hirveät raivarit nähdessään Stiinan juttelevan pihassa neljännen kerroksen ekomiehen, Jamin kanssa. Se ei kuulemma kävisi laatuun, ja oli sitten ihan kädellisesti ojentanut Stiinaa moisesta. Neitokainen oli päässyt rappuun karkuun, ja siinä alas juostessa törmäsi ekomies Jamiin, joka oli portaita pitkin kotiinsa menossa.

Siinä portaikossa kaatuneena maatessaan Jami kuuli takaa kovalla äänellä sanottavan,

- Mita sina vitupaa soomipoika minu naista kosket, haluatako sina turpan?

Samalla tuo tarzan, kirjojen hahmo tarttui Jamia hauiksesta ja alkoi repimään häntä ylös, samalla potkien eukkoaan alaspäin kohti ulko-ovea. Nyt paloi Jamilta aivot aivan kokonaan, ja siinä ei sanoja tarvittu, kun kulipoikaa vietiin pihamaalle ja tilanne päätettiin yhdellä terävällä napauksella otsaan, ja soitolla Poliisille. Sen koomin ei ole mustaa miestä pihassa näkynyt.

Jos Stiina olisi yhtään normaali nainen, niin hänellä täytyisi olla puutetta miehestä, tuumaili Johnny itsekseen. Eihän kukaan voisi olla kolmea kuukautta ilman, eikä pihassa ollut vieraita miehiä juuri näkynyt. Joten nyt, tänään olisi se päivä, kun hän tekisi vaikutuksen Stiinaan. Auton pesun ja vahauksen vuoksi Johnny oli lähtenyt töistä ajoissa, ja ettei olisi saapunut liian aikaisin pihaan, hän oli joutunut ajamaan Kontulaa ympäri monta kertaa, samalla kelloa tuijotellen. 16.45, oli aika saapua pihaan. Katse harhaili ympäristössä ja pihamaassa mersun kääntyessä pihaan, samalla melkein kaataen yläkerran helvetin henkselin mattamustan prätkän.

- Ketään ei näy missään. Missähän kaikki ovat, Johnny tuumaili, samalla salkkuaan hamuillen autosta.

Rapulle kulkiessa hän kuuli äänekästä puhetta takapihalta, ja päätti käydä katsomassa keitä siellä on. Ja olihan siellä, koko talon väki, tai ainakin melkein kaikki, Stiinakin. Kaikki tuntuivat ihmettelevän jotain mitä Johnny ei nähnyt. Jami näytti olevan kaiken huomion keskipisteenä, roikotellen jotain pitkää lötköä käsistään.

Johnny tunki lähemmäksi nähdäkseen mitä se oli. Joku kala? Kuollut kala, ja kaikki sitä pällistelevät, miksi ihmeessä, eikös noita ole kaupassa ja torilla kokoajan nähtävänä. Mikä lie vihreä limapötkylä, pyrstöstä valui limaa ja nestettä pihalle, jossa lapset leikkivät. Tsiisus, ei mitään järkeä.

- Eikö ole upea kala? Siis niin kaunis ja noin iso vielä, sanoi Stiina Johnnylle, joka monttu auki katsoi Stiinaa.

Johnny oli kuin kultakala maljakossa, suu aukeili ja yritti muodostaa jotain sanottavaa, mutta mitään ei tullut ulos hetkeen. Sitten hän sanoi,

- Joo tosi upea kala, ja hirmuisen isokin vielä, mitähän se on maksanut?

- Voi kuule, Jami sai sen itse virvelillä merestä. Painaa kuulemma kuusi ja puoli kiloa ja on yli metrin pituinen. On se vaan niin luonnon mukainen ja osaava mies tuo Jami, aikoo kuulemma ihan itse sen perata ja fileoida ja valmistaa tässä meidän pihagrillissä tänään, että kaikki saavat maistaa. Stiina oli aivan haltioissaan, ja kirkkaan vihreät silmät pitkine mustine silmäripsineen tuikkivat Jamin suuntaan.

Johnnyä alkoi ahdistaa, miten tässä nyt tänään juuri näin kävi? Voihan tappio, voihan tappion tappio! Nyt on jotain keksittävä, ettei koko kuukausi mene ihan käteen, tuumaili Johnny. Hän keräsi tavaransa ja astui rappukäytävään ja meni kotiin. Hän otti pilsnerin kaapista ja istui alas miettimään, miten kääntää Stiinan huomio takaisin häneen ja kultaiseen mersuun. Tyhjä pää, tyhjä mieli ja tyhjä pullokin vielä, jospa menisin alas katsomaan sitä kalan palvontaa, tuumaili Johnny, ja hyppäsi reinohinsa. Samalla kun ovi kolahti kiinni, huomasi Johnny, että avaimet olivat jääneet sisään. Tämäkin vielä, ja kännykkäkin oli kotona. Pitää lainata jonkun puhelinta huoltomiehen metsästykseen.

Pihalle tullessa siellä olikin jo peijaiset alkamassa. Jami asetteli tuota oliota laudalle toisessa kädessä pidellen auringossa välkehtivää pitkäteräistä veistä.

- Valtava hauki, tuumasi ekan kerroksen juoruakka ääneen.

Hauki? Onko hauki tuon näköinen, ja voiko selleinen olla noin iso?? Hämmästys oli valtava Johnnyn aivokopassa. Bilsan tunnit olivat olleet hänelle, tulevalle sähköinsinöörille, aivan turhan- päiväistä ajanhukkaa, eikä isäkään ollut mikään naturisti ollut, joten kalat ja linnut olivat samaa puuroa kaikki; kalat ahvenia ja linnut varpusia.

Uteliaat tunkivat kiinni pöytään, jossa Jami ryhtyi suorittamaan ruumiinavausta. Helpon näköistä hommaa, tuumasi Johnny, ihan kuin vetelisi vesimelonia palasiksi. Hetkessä oli hauesta vatsa auki ja sisukset roikkuivat reunan yli. Yäk, ei ole kyllä urbaanin cityihmisen hommaa tuo. Samassa oli jo toinen kylki leikattu irti torsosta, ja Jami käänsi ehjän puolen esille ja irrotti sen yhdellä vedolla. Ja kansa huokaili,

- Onpas taitava mies, ooh!

Stiinakin oli aivan haltioissaan moisista taidoista? Jami kysyi isoon ääneen,

- Haluaako joku perskeet?

ja heti ekan kerroksen juoruakka kiljui,

- Tänne, tänne ne!

Siis pää ja selkäranka? Taas meni Johnnyllä yli hilseen. Ei helvetti, jotenkin tämä on auettava, mikä tässä on nyt niin erikoista?

- Tulee hyvä soppa, huuteli akka parvekkeeltaan, ja aijai kun pääsee tuon pään närppimään, ja tuon kokoiset evät!

Suurkiitokset tulivat ylistävään sävyyn.

- Joko nyt paistetaan, kysyi joku ipana, johon Jami vastasi,

- Ensin otetaan ruodot pois fileistä, niin ei tarvitse niitä kurkusta kaivella pinseteillä.

Fileistä? File on kyllä pihviä, sitä parasta mitä härästä tai naudasta saa, mutta kalasta filettä? Taas tuli outoa asiaa. Veitsi välähti auringossa ja Jamilla oli käsissään joku ohut kalvo, missä kampa sisällä, näytteli sitä kansalle. Ja kansa kohahti, Stiina hymyili Jamille sanoen,

- Oletpa sinä taitava, oikea kokki nelonen.

Johnnyä nappasi oikein kunnolla ohimoilta. Ja eipä aikaakaan kun Jami veti veistään pitkin pöytää, niin taas kansa veti suorastaan aaltoliikettä Johnnyn mielestä. Muutama viilto vielä ja Jami nosti liha klimpin kaikkien nähtäville.

- Siinä on ruodotonta filettä, voi syödä vaikka lapset, ilman pelkoa ruodoista.

Ja kansa nyökytteli hyväksyvän näköisesti.

Jami oli menossa käsiään pesemään, ja ohitti Johnnyn tervehtien,

- Moikka, mites olet noin allapäin?

- No, no, no kun lähdin tänne ulos, niin unohdin samalla avaimet ja puhelimen kotiin.

Loistava meriselitys, eikä viitannut mitenkään orastavaan kateuteen, ja siihen Stiinan suomaan huomioon.

- No eipä hätää, onko parvekkeen ovi auki, kysyi Jami?

- On se. Miten niin?

- No pesen kädet ja voin kiivetä sitten ränniä pitkin teille avaamaan ovesi sisäkautta.

Seitsemänteen ränniä pitkin? Taas Johnny oli aivan pihalla, sananmukaisesti, ja ennen kuin ehti muuta sanomaan. Jami meni ja tuli. Kuivasi kädet ja lähti kiipeämään kohti Johnnyn parveketta hyvin tottuneen ja helpon näköisesti. Hetken kuluttua huuteli ylhäältä,

- Perillä ollaan, tules ylös niin avaan oven.

Kaikki olivat vakuuttuneita Jamin ihmemieskyvyistä, Stiina aivan haltioissaan, silmät kosteina ja sanatonta palvontaa täynnä. Ja nyt vasta Johnnyä vitutti, kun oli vielä tuollaisen sauman rehentelyyn antanut tuollaiselle pöyhkeilijälle muullakin taidolla. Kotiin äkkiä, ettei tuska ala näkymään ulospäin, tai jopa kuulumaan.

Hissi saapui seitsemänteen ja Jami oli ovella ilkkuen,

- Helppoa ku heinänteko, ja nyt kalan laittoon. Tuletko maistamaan?

- Enpä taida, oli vähän rankka päivä töissä ja taidan levätä, väisteli Johnny. Nyt oikeasti pitää pyhittää ilta itselle. Kiitos, ja nähdään, sanoi Johnny ja astui sisään vetäen oven kiinni samalla askeltaen jääkaapille.

Pilsneriä vaan, kun eukko ei anna kaljaa ostaa, sekin vielä! Samalla kun hän istui parvekkeen tuolille, tuli väläys kuin kirkkaalta taivaalta. Helvetti, minähän ostan virvelin ja käyn onkimassa vielä isomman hauen, ja ruokin sillä koko taloyhtiön, vähän niin kuin se yks mies aikoinaan. Joo, niin mä teen, tuumaili Johnny itsekseen myhäillen.

Ja tarina jatkuu... Jos linkkiä klikatessasi eteesi ilmestyy valkoinen ruutu, se tarkoittaa sitä, että et pääse katsomaan sivua koska et ole rekisteröitynyt sisään palveluun. Rekisteröityä voit etusivulla.

Päivitys: Johnny ja hauki on julkaistu nimellä Onks koolla välii. Voit tilata kirjan mm. Akateemisesta Kirjakaupasta . Tässä suora linkki kirjan tietoihin.