Kalamies.com - kaikki kalastuksesta. Heittokalastus, vetouistelu, perhokalastus, parhaat kalastusartikkelit ja -keskustelut. Hauen jerkkikalastus, kuhan uistelu, lohensoutuKolumni: Lohiasetus, lohipolitiikka ja ikimuistoiset nautintaoikeudet

Etusivu

Reissuraportit

Hajatelmat

Kolumni: Lohiasetus, lohipolitiikka ja ikimuistoiset nautintaoikeudet

Tervehdys uuden lohiasetuksen merkeissä!

Pyydän saada esittää muutamia seikkoja, jotka tulee huomioida, jotta lohipolitiikkaa olisi mahdollista toteuttaa oikeudenmukaisella, järkevällä ja kestävällä tavalla. En ole virkamies, tai edes mikään virallinen "taho", ja tätä tulee pitää tässä yhteydessä lähinnä etuna.

Oikeus luonnonloheen ja sen hyödyntämiseen

Pohjoisen jokivartisten oikeudet on riistetty satoja vuosia. Perusasiat tulee tunnustaa ja niitä tulee pitää kaiken säätelyn perustana:

Jokiin nousevien lohien määrä tulee olla vähintään puolet kustakin joesta peräisis olevasta kannasta. Näin toimien poikastuotanto voisi monikymmenkertaistua.
Suomessa on kautta aikojen ajateltu vain meri- ja ammattikalastajien etuja. Kun joessa on hyvä kutukalakanta, on meressäkin mistä ottaa. Tornio-Muonionjoen lohikannat ovat vuoden 1996 jälkeen romahtaneet ja suurin syy siihen on se, että lohet on tapettu merivaelluksen aikana. Väittämä vaelluspoikasten suuresta kuolleisuudesta on todellakin väittämä, josta ei ole todellista näyttöä. Tämäntapainen olettamuksien esittäminen faktana vie pohjaa koko tutkimukselta. Merikalastajien yhä pieneneviä saalisilmoituksia on uskottu liian sinisilmäisesti. Monet esille tulleet seikat antavat syyn uskoa, että saalistilastoihin päätyy vain vähäinen osa saaliista.

Erityisellä huolella tulee panna merkille se, että mitään Itämeren lohta ei ole, vaan jokaisen joen kanta on syntymäjokensa ainutlaatuinen kanta. Näin ollen kutuvaltioperiaate, jota viime aikoina on hehkutettu vaan ei huomioitu on riittämätön. Kutujokiperiaate on ehdottomasti huomioitava.
Nykyinen toimintamalli maan pinnalla tapahtuvana tarkoittaisi sitä, että valtiovalta antaisi maanviljelijöille luvan mennä korjaamaan satoa toisen pellolta, ja lisäksi vielä hankkisi siihen välineet!

Suomi - Ruotsi maaottelu

Suomen tulee myöntää se tosiseikka, että suomalaisten lohisaaliista tänäkin kesänä jopa yli 80% on Ruotsin jokien kantaa. Näin ollen on selviö, että ruotsalaisten kanssa ei koskaan synny sopua esim. Tornionjokisuun pyynnistä.

Meidän ei tule aliarvioida ruotsalaisia. Seuraukset ovat jo kauan kääntyneet meitä itseämme vastaan. Suomen villilohivarantoa on puolet rajajokien lohista ja Lätäsenon lohet sekä jokunen Simojoen kala. Ruotsin varantoa ovat puolet rajajokien lohista, Tornionjoen Ruotsin haaran lohet, Lainionjoen, Kalix-, Engesån-, Tärändö- sekä Kaitumjokien lohet. Lisäksi myös Ruotsin eteläisempien jokien kaloja kuolee suomalaisten toimesta niiden vaeltaessa Suomen rantaa perämeren pohjukan kautta kotijokeensa.

Terminaalialueet

Suomen viranomaisten käsitys terminaalialueista on omituinen. Niiden tarkoituksenahan piti olla velvoiteistukkaiden pyynti. Kuitenkin niiden saaliista on villiä lohta jopa yli 80%. Tämä ei selvästikään ole vahinko vaan alueet ovatkin vain kepukonsti päästä villin lohen kimppuun. Tässä on yksi tärkeä este järkevän sopimuksen syntymiselle Ruotsin kanssa. Miten edes voi olla mahdollista, että kun lohia koska istutetaan samalla juuri näiden istukkaiden pyyntiä vältellään kaikin keinoin. Syy tähän on valtiovallan, ja myös istukkaiden heikko laatu on valvonnan puutteesta johtuva. Pienentämällä terminaalialueet minimiin voitaisiin KOKO SUOMEN KAUPALLINEN lohitarve pyytää helposti ja taloudellisesti.

Elät vain kahdesti - ensimmäisen ja viimeisen kerran

Suomen toimia on viimekin aikoina puolusteltu sillä, että jokisuun pyynti olisi tuhoisampaa kuin muu lohenkalastus. Tämä väittämä perustuu tietämättömyyteen: Lohelle on tuhoisin se paikka missä se tapetaan. Sillä, minne se on matkalla tai minkä ikäinen se on, ei ole mitään merkitystä, koska lohen voi tappaa vain kerran, eivätkä kuolleet kalat eivät nouse kutemaan. Tulisi myös tietää, että lohikarjasta on tapettu ennen jokea yli 90%. Jos jokisuu tukittaisiin kokonaan verkoilla ja muuta pyyntiä ei olisi, pyynti olisi tietenkin totaalisen tuhoisaa. Näinhän ei nyt kuitenkaan ole.Tuleekin visusti tarkkailla myös omia toimiaan ettei vain erehdy suojelemaan jo tapettuja lohia, saati sitten panna omia virheitään toisten syyksi.

Tukirahat

Tukien sijasta rahaa tulisi käyttää vieraanvallan aikaisten ns. oikeuksien lopettamiseksi. Selkeä tapa on maksaa määräajan saalisilmoituksiin perustuvaa korvausta. Tähän tulee kaikin keinoin pyrkiä yhteistoimin Ruotsin kanssa. On selvää, että esim. Haaparannan alueen kalastajat vain tehostavat pyyntiään odottaen kunnollista tarjousta pyynnin lopettamiseksi, tai mieluummin oikeudenmukaistamiseksi. Ei kai liene realistista odottaa, että se kokonaan loppuisi ainakaan nyt, kun suomalaiset ovat jo tappaneet heidänkin kaloistaan valtaosan.

Ikimuistoinen nautintaoikeus

Kun Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL

hehkuttaa ikimuistoista oikeutta, perinteitä ym. tulee muistaa, että tämä mandra ei huomioi lainkaan pohjoisen asukkaita, joilla tulisi olla valtiovallan takaama vastaava oikeus. Tämä ei ole koskaan toteutunut, sitä ei ole koskaan edes tunnustettu, saati sitten yritetty toteuttaa.

SAKL:n tiedotteissa esitetään, että pohjoisen jokivarren lohen ainoa arvo olisi "elämys". Ei kai heillekään voi olla salaisuus, että jokisaaliin arvo ylittää kymmeniä kertoja heidän oman lohisaaliinsa arvon.
Kun puhutaan ikimuistoisista oikeuksista, tulee huomioida, että taannoin verkot piti kutoa itse, apajille soudettiin tai purjehdittiin. Tukia ei tunnettu eikä aneltu. Sää rajoitti osaltaan pyyntiä joka muutoinkin vei aikaa moninkertaisesti nykyiseen verrattuna. Kalan markkinointi, säilytys ja kuljetus olivat paljon hankalampia. Nykyään ajetaan moottorivoimalla (veronmaksajien tuilla ) nopeasti apajille, pyyntivälineet ovat verrattomasti halvempia (kiitos tukiaisten) ja vaivattomia hankkia. Kun huomioidaan lisäksi nykyajan tekniset välineet, kuten moottorialukset, kaikuluotaimet, navigaattorit, ilmastakäsin tarkkailu, teleyhteydet ja ennen kaikkea valtaisat tuet, voidaan perustellusti uskoa, että nykykalastaja voi pienemmin ponnistuksin pyytää satoja lohia siinä kun ennen oli mahdollista saada yksi kala.
Ikimuistoinen oikeus tulee kyllä tunnustaa, mutta ei sadoin kerroin. Juuri tämän vuoksi pohjoisen jokivartiset ovat olleet maksajina, kun valtio on siirtänyt satoja miljoonia euroja heille kuuluvaa varantoa kepukonstein etelän suosikeille. Pohjoisen lohia on käytetty maksuvälineenä kansanedustajan ja isompiakin virkoja havitellessa.

Tukien ohjaaminen oikeaan paikkaan

Merikalastajia suosimalla on vuosikymmenien saatossa tultu siihen, että lohenpyyntiin suunnatut tuet, kulut ja haitat ylittävät kymmeniä kertoja ilmoitetun tuoton. Kaikki tuet voitaisiinkin nyt suunnata suoraan kalastajille jos he lopettaisivat lohen kalastamisen merellä - ja vielä jäisi runsaasti säästöä.

Tosiasiahan on, että koko Suomen kaupallinen lohitarve on pyydettävissä voimalapatojen alta, -nopeasti, tehokkaasti ja ilman tukia. Tämä sopisi mainiosti esim. nuorten kesätyöksi kunhan vain työnjohto olisi asiansa osaavaa. Onkin tyrmistyttävää havaita, että lohen meripyyntiä ei edes tarvita, ei ainakaan saaliin tai siitä saatavan tulon vuoksi. Koko valtava touhotus on tappiollista ja haitaksi myös terveydelle. Kun muutoin tukia pyritään vähentämään ne tässä kohden vain kasvavat.
Tässä kohdin on pakko sanoa, että edellisten huonojen asetusten laatijat ovat tässä asiassa huonoimmat mahdolliset neuvonantajat. Aikoja sitten tultu siihen, että n.s. "lohipolitiikka" ei toteuta demokratiaa vähäisessäkään määrin. Tämä on (meän kielellä) nokko.

Kassilohi, luokka superior

Suuri epäkohta on myös ollut kylvölohen huono laatu. Tästä syystä kalastajien on ollut lähes pakkokin kohdistaa pyynti villiin kalaan. Huonolaatuiselle lohelle ei ole markkinoita. Ruotsissa ongelmaa ei ole. Emolohikantaa tulee kierrättää etteivät kaikki istukaslohet ole serkuksia. Hyvänlaatuista kalaa ei voida kasvattaa "minkinrehulla", vaan rehun tulee (oikeasti ja valvotusti) olla huippulaatuista. Vertailuna esim. norjan lohi, joka on laadultaan täysin kelvollista. Onkohan kukaan laskenut paljonko suomalainen merilohi maksaisi jos sen hintaan lisättäisiin kaikki tuet ja pohjoisen jokivartisille aiheutettu vahinko? Hinta tuskin voisi olla alle 100€ kilo !

Säilytys, kuljetus ja markkinat

Lohen säilytys ja markkinointi on hyvin kehittymätöntä. Kevään ja alkukesän suuri lohimäärä joudutaan myymään sitäkin halvemmalla mitä suuremmat ovat saaliit. Tähän tulee kiinnittää suurta huomiota. On todellakin varmaa, että "elämyskalastajat" ja jokivartiset eivät ole kateellisia merikalastajien ansioiden vuoksi, vaan siksi, että valtavasti ylimitoitettu määrä pohjoisen lohivarantoa tapetaan täysin turhaan ja myydään pilkkahintaan. Järkevästi toimien pienempi lohisaalis tuottaisi suuremmat tulot. Tämäkin asia on nokko - ja erittäin helppo todeta.

UUSI LOHIASETUS, VASTOIN KAIKKIA PUOLUSTELUJA JA KEHUMISIA, AIHEUTTAA ENTISTÄKIN SUUREMMAN VILLIIN LOHEEN KOHDISTUVAN PAINEEN. Sen joutuvat myöntämään myös asetuksen runnaajat viimeistään tulevan kesän jälkeen. On selvää, että uudelle eteläiselle "vapaakalastusalueelle" saapuu pohjoinenkin lohialuslaivasto. Nämä sitten kulkevat parvien mukana, ja seurauksena on saaliiden moninkertaistuminen ja lohen hinnan romahtaminen (jälleen kerran). Jos Kemijoen n.s. terminaalialueen jälkeen on joku kala elossa, ne kuolevat sitten viimeistään jokisuulla. Kaiken huippuna on viehekalastuksen saalisrajoitus yhteen loheen päivässä. Tämä ylittää jopa kateudenkin rajat ! Päättäjille lienee jäänyt salaisuudeksi, että eteläisellä Itämerellä lohenuistelu on täysin hyväksyttyä kalastusmatkailuelinkeinona.

MITÄ TULISI TEHDÄ?

Tasapuolisuusrajoitteisten virkamiesten, (osin myös tutkijoiden ?) ja usean muunkin tahon toimet tulee asettaa suurennuslasin alle. Tästä esimerkinä tässä kohdin vain näiden pohjoisten "terminaalialueiden" perustaminen ja suunnittelu. Onhan selvää, että kun edellisen päällikön seuraaja on tämän puoluetoveri, opetuslapsi ja hengenheimolainen, ei mikään muutu koskaan. Nyt koko alueesta on muodostunut "puolentoista puolueen" diktatuuri ja temmellyskenttä. Ja vielä tämäkin seikka on nokko.

Lohen merkki

Kaikki istukkaat tulee merkitä - kuten on luvattu vuosia - vaan ei tehty.

Näiden istukkaiden pyynti tule olla ensisijalla kun lohiasioista päätetään.
Sen toteuttamiseksi tulee kaikkien padottujen jokien suulle perustaa alue, jossa pyynti on alueellisesti ja ajallisesti rajoitettu niin, että villi lohi varjeltuu kantaa lisäämään. Tämä ei ole vaikea toteuttaa. Joella uisteleminen ei aiheuta merkittävää vaaraa lohikannalle jos niitä vain joessa ylipäätään on. Jokeen nousseista lohista on mahdollista saada vapavälinein saaliiksi korkeintaan yksi viidestätoista kalasta. Tämä on todennettavissa kokemuksien perusteella.

Villin lohen myynti

Villin lohen kaupallinen pyynti tulee varata ammattilaisille ja heille jakaa kiintiöt. Tätä varten tulee kalastajille jakaa vastaava määrä merkkejä, jotka tulee kiinnittää kalan pyrstöön. Merkitsemättömän, rasvaevällisen lohen myynti tulee kieltää. Väärinkäytökset aiheuttaisivat kalastajastatuksen menettämisen. Kalastajastatuksen ehtona olevaa 15% ansioraja tulee nostaa ainakin kolmannekseen. Näin saadaan "apteekkarikalastajat" pois ja taataan oikeille ammattilaisille ansiomahdollisuus.

Lohen nousu kudulle

Lohia voisi nousta jokiin monikymmenkertainen määrä esim. vuoteen -96 verrattuna, jopa enemmänkin. Tämä edellytyksenä on kuitenkin se, että lohet ovat elossa. Taannoin kuultu väittämä, että Tornionjoen poikastuotto olisi luonnontilaisella tasolla on lähinnä onneton arvaus. Kukaanhan ei tätä edes voi tietää kun emme omaa 10000 vuoden takaisia tietoja.

Viimeistään nyt on selvää, että ponnistelut pohjoisen villin lohen puolesta eivät ole tuottaneet minkäänlaista tulosta.

TARVITAAN UUSIA TOIMIA

Kaikkien luonnonlohen puolustajien tulisi viimeistään nyt päättää, etteivät äänestä ehdokasta, joka ei sitoudu asiaamme. Tehokkaasti toimien ryhmämme voisi pian käsittää kymmeniä tuhansia oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen taipuvaisia kansalaisia. Lohen myrkkymääristä ja syöntirajoituksista tiedottaminen olisi varmastikin tehokasta, ja antaisi varmasti julkisuutta asiallemme.

Käytettävissä on viralliset tiedot, joten mitään ongelmaa ei sen suhteen ole. Löytyisiköhän jokivarren kunnilta rahaa tähän tarkoitukseen ?

Tehtävähän kuuluisi valtiolle, joka oikein tukiaisten avulla haluaa kansalaisten syövän terveydelle vaarallista kalaa. Tässä mielessä SAKL:n sivujen väite pyytämänsä kalan terveellisyydestä on tuomittavaa ja totuuden vääristelemistä.

Jokivartisten ja luonnonlohen puolesta,

Jouko Niemivaara

Lisää uusi
Etsi
RSS

Kommentit (2)

2008-04-07 13:06:37 | P.J.H

Laittakaa kopio myös Anttilalle. Tuskin se täällä käy kuitenkaan tätä lukemassa.
- 0
- 0
Vastaa Lainaa

2008-04-09 13:29:25 | kalaonni

Kommentti edellisen kommentin johdosta: Anttila ei meidän postiamme lue kuten eivät edeltäjänsäkään. Ainoa taho joiden on pakko kuunnella meitä, ovat kansanedustajaehdokkaat. Tämä pakko vain on tehtävä, se ei synny itsestään.
- 0
- 0
Vastaa Lainaa